”Afrikassa asia on totta aamunkoitteessa ja valhetta jo
keskipäivän aikaan”, kirjailija Ernest Hemingway totesi eräässä romaanissaan. Hemingway
tavoitti tekstillään jotain hyvin todellista, kuten aina. Mutta oikaistavaakin
lauseesta löytyy. Kyse ei mielestäni ole Afrikasta, vaan ihmisen elämästä yleensä. Esimerkiksi nykypäivän länsimaiset terveyssuositukset tai kuluttajaneuvot
tuntuvat aivan yhtä häilyviltä kuin savannien ikivanhat nuotiotarinat.
Se mikä julistetaan yhtenä päivänä elinehdoksi onkin jo toisena
päivänä lähestulkoon kuolemaksi. Olisiko hyvä käyttää rasvoja ja hiilihydraatteja
vai ei, kannattaisiko suojautua auringolta vai hankkia auringosta d-vitamiinia,
pitääkö äitien imettää vai ei, onko parempi käyttää kauppakassina muovipussia
vai kangaskassia, onko puuvilla ekologinen vai epäeettinen materiaali, kumpi
painaa enemmän, hiilijalanjälki vai vesijalanjälki? Uusia kumouksellisia
tietoja ja trendivirtauksia tulvii niin että tuntuu kuin vajoaisi lentohiekkaan.
Mistä silloin tietää, mikä on totta? Mistä tietää, mikä on paras valinta?
Aivan vastakkaisissakin tutkimustuloksissa,
asiantuntijaneuvoissa ja kuluttajatrendeissä on yleensä varmasti jotain perää. Lopputulos riippuu aina siitä, mistä
näkökulmasta asiaa katsotaan. Tuskin
yksikään valinta on siis pelkästään hyvä tai paha, vaan jokaisella päätöksellä
on aina omat plussansa ja miinuksensa. Mitä siis jos pyrkisikin tekemään enemmän
sopivia valintoja ja vähemmän täydellisiä päätöksiä? Riittää, kun tekee
parhaansa aina kulloisessakin tilanteessa. Jos yrittää täyttää jokaisen
suosituksen pilkuntarkasti joutuu poukkoilemaan äärilaidasta toiseen aina
kyseisen päivän ykköstrendin mukaan. Kultaista keskitietä ei turhaan markkinoida
kultaiseksi. Keskitieltä löytyy tasapaino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti