Olen kotoisin maalaistalosta ja
kasvanut käsitykseen, että perunat saadaan omasta maasta. Ne
säilytetään perunavarastossa suurissa lautalaareissa. Perunavarastossa
tuoksuu aina multaiselta, hiukan samalta kuin kellarissa.
Varastohallit ovat täynnä neliönmuotoisia laareja. Laarista plokataan sopivankokoiset mukulat kukikkaaseen emaliastiaan, jossa ne kiikutetaan keittiöön. Perunat
ovat karheita mullasta, ja multaa jää kynsien alle.
En yksinkertaisesti osaa hankkia
perunoita kaupasta. Ostan lähikaupasta maidot, leivät ja salaatit.
Mutta että perunat – ei kai sentään? Olen niin tottunut lapsuudesta tuttuun perunanhankintatapaan, että muunlainen käytäntö tuntuu
lähestulkoon käsittämättömältä. Syvään piintynyttä tapaa tuntuu vaikealta edes alkaa kyseenalaistaa.
Tutut asiat ja tavat joihin on tottunut
ottaa helposti itsestäänselvyytenä. Oikeastaan kuitenkaan mikään
ei ole itsestäänselvää. Puhdas ja terveellinen ravinto ei ole
itsestäänselvyys. Ihmisten välinen huolenpito ei ole
itsestäänselvyys. Hyvinvoiva ympäristö ei ole itsestäänselvyys.
Mitä kaikkia sellaisia piintyneitä
käsityksiä on, joita voisi vähän ravistella? Entä mille
itsestäänselvyytenä pidetylle asialle voisi antaa enemmän
arvostusta?
Samasta syystä minä unohdan ostaa niitä perunoita kaupasta! Kellaristahan ne on aina haettu ja niitä on aina ollut. Onneksi suurimmaksi osaksi meidän perunat tulee edelleenkin isältäni kotiinkuljetettuna, mutta jos ne on päässyt kaapista loppumaan, niin ei niitä kaupasta osaa ostaa. =)
VastaaPoistaPuhdas vesi on meillä itsestäänselvyys ja lähtökohta moneen muuhun (esim.terveyteen). Kukapa ajattelisi pesevänsä esimerkiksi pesukoneella pyykkiä likaisella vedellä. Meillä puhdasta vettä huuhdotaan pytystä, sitä kun on ja on aina ollut.