Hetkinen

Elä tässä hetkessä, kehottavat erilaiset elämäntaidon kirjat oppisuunnasta riippumatta. Ole kuin taivaan lintu! Kuitenkin lapsuudesta tutussa eläinsadussa koko kesän huolettomasti soitellut heinäsirkka jää mieron tielle kun taas ahkerat muurahaiset nauttivat syksyllä työnsä sadosta. 

Kuulostaa ristiriitaisilta signaaleilta. Ollako lintu vai muurahainen?

Mitä siitä seuraa kun tarttuu hetkeen? Että taantuu lapseksi jälleen ja heittäytyy kesätuulten vietäväksi kuin soitteleva sirkka? Ei suinkaan. Kun pysähtyy hetkeen on hereillä tilanteessa ja tiedostaa ympäristönsä. Silloin on läsnä niin itselleen kuin toisille. 

Sadussa muurahainen taisi elää enemmän hetkessä kuin heinäsirkka.

Trendiviidakosta keskitielle

”Afrikassa asia on totta aamunkoitteessa ja valhetta jo keskipäivän aikaan”, kirjailija Ernest Hemingway totesi eräässä romaanissaan. Hemingway tavoitti tekstillään jotain hyvin todellista, kuten aina. Mutta oikaistavaakin lauseesta löytyy. Kyse ei mielestäni ole Afrikasta, vaan ihmisen elämästä yleensä. Esimerkiksi nykypäivän länsimaiset terveyssuositukset tai kuluttajaneuvot tuntuvat aivan yhtä häilyviltä kuin savannien ikivanhat nuotiotarinat. 

Se mikä julistetaan yhtenä päivänä elinehdoksi onkin jo toisena päivänä lähestulkoon kuolemaksi. Olisiko hyvä käyttää rasvoja ja hiilihydraatteja vai ei, kannattaisiko suojautua auringolta vai hankkia auringosta d-vitamiinia, pitääkö äitien imettää vai ei, onko parempi käyttää kauppakassina muovipussia vai kangaskassia, onko puuvilla ekologinen vai epäeettinen materiaali, kumpi painaa enemmän, hiilijalanjälki vai vesijalanjälki? Uusia kumouksellisia tietoja ja trendivirtauksia tulvii niin että tuntuu kuin vajoaisi lentohiekkaan. Mistä silloin tietää, mikä on totta? Mistä tietää, mikä on paras valinta?

Aivan vastakkaisissakin tutkimustuloksissa, asiantuntijaneuvoissa ja kuluttajatrendeissä on yleensä varmasti jotain perää. Lopputulos riippuu aina siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsotaan. Tuskin yksikään valinta on siis pelkästään hyvä tai paha, vaan jokaisella päätöksellä on aina omat plussansa ja miinuksensa. Mitä siis jos pyrkisikin tekemään enemmän sopivia valintoja ja vähemmän täydellisiä päätöksiä? Riittää, kun tekee parhaansa aina kulloisessakin tilanteessa. Jos yrittää täyttää jokaisen suosituksen pilkuntarkasti joutuu poukkoilemaan äärilaidasta toiseen aina kyseisen päivän ykköstrendin mukaan. Kultaista keskitietä ei turhaan markkinoida kultaiseksi. Keskitieltä löytyy tasapaino.

Onnea ja menestystä

Työpaikan kahvitauolla juttelimme menestyksestä. Heittelimme iloisesti ilmaan erilaisia ajatuksia siitä, millaisilla eri tavoilla voi olla menestynyt elämässään.  Menestyksekäs voi olla työnteossa, äitiydessä tai vaikkapa puutarhanhoidossa. Söimme kahvipöydässä jäätelöä ja mansikoita, ja puhekin suli nauruksi. Mutta kysymys oli hyvä. Kuinka määritellä menestys? Onko se jokin tietty saavutus, nimike, palkkio?  

Eri ihmisiä motivoivat erilaiset asiat. Eikö menestyjä ole kuitenkin jokainen, joka voi pitää tekemistään mielekkäänä ja samalla antaa oman osansa johonkin yhteiseen? Kaikkien ei tarvitse olla julkkismissejä, diilihjalliksia tai edes supermarjoja (Jos et ole ottanut selville mitä nämä nimikkeet pitävät sisällään niin hyvä vain, sinulla lienee jotain mielekkäämpääkin tekemistä.).  Kun jokaisen on nykyisin ainakin teoriassa mahdollista olla oman elämänsä supersankari niin paine on kova. Pitäisi olla hyvännäköinen koulutettu rikas kuuluisuus… Mutta mitä varten? 

Jos haluaa olla onnellinen, kannattaa etsiytyä niiden asioiden pariin, jotka tuntuvat mielekkäiltä, eikä niiden joilla on vain komea kaiku. Motivoituneena onnistuminenkin on helpompaa. Millaiset teot ihan aidosti tuottavat iloa itselle ja toisille?

Mistä perunat tulevat?

Olen kotoisin maalaistalosta ja kasvanut käsitykseen, että perunat saadaan omasta maasta. Ne säilytetään perunavarastossa suurissa lautalaareissa. Perunavarastossa tuoksuu aina multaiselta, hiukan samalta kuin kellarissa. Varastohallit ovat täynnä neliönmuotoisia laareja. Laarista plokataan sopivankokoiset mukulat kukikkaaseen emaliastiaan, jossa ne kiikutetaan keittiöön. Perunat ovat karheita mullasta, ja multaa jää kynsien alle. 

En yksinkertaisesti osaa hankkia perunoita kaupasta. Ostan lähikaupasta maidot, leivät ja salaatit. Mutta että perunat – ei kai sentään? Olen niin tottunut lapsuudesta tuttuun perunanhankintatapaan, että muunlainen käytäntö tuntuu lähestulkoon käsittämättömältä. Syvään piintynyttä tapaa tuntuu vaikealta edes alkaa kyseenalaistaa.

Tutut asiat ja tavat joihin on tottunut ottaa helposti itsestäänselvyytenä. Oikeastaan kuitenkaan mikään ei ole itsestäänselvää. Puhdas ja terveellinen ravinto ei ole itsestäänselvyys. Ihmisten välinen huolenpito ei ole itsestäänselvyys. Hyvinvoiva ympäristö ei ole itsestäänselvyys.

Mitä kaikkia sellaisia piintyneitä käsityksiä on, joita voisi vähän ravistella? Entä mille itsestäänselvyytenä pidetylle asialle voisi antaa enemmän arvostusta?

Hiirenkorvista ja välittämistalkoista

Toukokuun aamuina  ikkunan takana odottaa aina uusi maisema. Puut vihertävät hennosti ja hiirenkorvat avautuvat aivan silmissä. Leskenlehdet antavat tilaa valkovuokoille. Puutarhassa raparperi reippaasti antaa jo itsestään merkkejä. Keväisestä maisemasta voi aavistaa kesän merkit.

Toukokuussa myös syksyllä järjestettävän Harmony 012 –tapahtuman  ohjelmaa suunnitellaan jo. Lokakuussa 2012 järjestettävä Harmony 012 on oma foorumi kaikille niille, jotka haluavat ottaa kantaa asioihin, tuoda uusia ajatuksia esiin sekä tehdä yhteistyötä muiden kanssa tärkeiden asioiden eteenpäin viemiseksi. Syksyn tullen odotettavissa on siis välittämistalkoot, joissa jokainen pääsee tuomaan esiin oman panoksensa.

Puiden voimistuva vihreys konkretisoi kuinka pienetkin muutokset  vaikuttavat maisemaan. Hiirenkorvat aukenevat milli milliltä ja saavat talven jälkeen koko maailman näyttämään toiselta. Jokaisella muutoksella ja liikkeellä on oma vaikutuksensa ympäröivään maailmaan. Se saa pohtimaan. Millaisia liikahduksia itse haluan tuoda maailmaan?